Kerronpa Keralasta

Nyt on teksti kirjoitettava ilman suomalaista nappaimistoa, kun olen muutamassa paikassa koettanut saada vaihdetuksi suomalaisen version nappaimistoon, mutten ole onnistunut. Sekin kuuluu sarjaan aina-ei-voi -onnistua. Muuten matka on sujunut ajatusteni mukaisesti. Tulin tiistaina junalla 15 tuntia Canaconasta Ernakulumiin, Keralaan, jossa nyt olen koettanut pontevasti saada selkoa Intian ja varsinkin Keralan uskonnoista ja tanssimuodoista. Tullessani olin siina uskossa, etta kathakali on sama asia kuin keralalainen teatteri- ja tanssikulttuuri. Olen oppinut ainakin sen, etta tansseja on valtavasti ja kathakali on vain yksi tapa temppeleissa palvella jumalia tanssin voimalla.

Jo heti ekana iltana havaitsin tutustumisjaloittelullani kathakaliteatterin ja rynnistin sinne. Sain seurata valmistautumista esitykseen ja sitten varsinaisen turistiversion ilmeiden ja eleiden ilotulituksesta, jota kathakali enimmillaan on. Toisena iltanani aloin hakemalla hakea paikkaa See India Foundation ja tunnin hakemisen tuloksena sen bongasinkin ja sain edellista paljon hienomman kokemuksen kyseisesta teatterista. Henkilo, joka selosti asiaa oli asiansa osaava ja selkokielinen (jopa englanniltaan) ja esittelyosion nayttelija oli aivan uskomaton. Eilen olin temppelifestivaaleilla noin 12 kilometrin matkan takana Ernakulumista, jossa asustan. Sain nauttia elefanttiesityksesta ja seurata ihmisten uskonnollista juhlaa ja ilonpitoa. Kansaa oli valtavasti ja tunnelma korkealla. Siella olisi ollut tarjolla koko yon kestava aito pitka kathakaliesitys, mutta sisu petti jo alkuillasta, en uskaltanut viipya kovin pitkalle pimeaan yohon, kun piti vesisateessa tulla viela riksalla takaisin kaupunkiin ja en luottanut kykyyni saada aamuyosta riksaa, joten poistuin kesken festivaalia ollakseni aamulla valmiina jokiseikkailuun. Melkoisen odottelun ja etsimisen lopuksi sain riksan - ilman lasinpyyhkijoita vesisateessa. Olin aika onnellinen hotellihuoneeni ovella...

Kuluva paiva on kulunutkin lipuen isolla veneella ja pikkuisella kanootintapaisella pitkin Keralan kauniita jokimaisemia halki kalastajakylien seuraten kansan arkea hyvinkin lahelta. Tutuksi tulivat niin kookoskaljan valmistus kuin simpukankuorien hyodyntaminen osteoporoosin hoitoonkin, kookoskuidun ja kookosnarun valmistus ja paikalliset ruokaerikoisuudet. Ja paljon tuli juttua erimaalaisten turistien kanssa, oli samassa veneessa ainakin perulainen, kaksi argentiinalaista, kaksi sveitsilaista, kaksi tanskalaista, kaksi uusiseelantilaista, kaksi ranskalaista, yksi koralainen ja pari intialaistakin Mumbaista. Hassua, etta Intia on niin iso maa, etta saman maan kansalaisten on otettava englanti puhekieleksi, jotta saavat selkoa toistensa aivoituksista.
Mutta Keralan kuuluisa kauneus tuli ainakin todistettua, jokimaisemat olivat tosi kauniita ja kalastajat kanooteissaan, naiset pyykilla joen rannassa, lapset leikkimassa vuohien ja ankkojen kanssa saivat aikaan huikean tunnelman.

Paikallisesta asuinpaikastani sen verran, etta Fort Cochin, joka on parin kilsan lauttamatkan takana, on hurmaava pikkukaupunki ja Ernakulum vilkas, kaoottinen ja meluisa city, mutta hotellini on keskeisella paikalla jaloittelua ja liikenneyhteyksia ajatellen, joten viivyn viela yhden vuorokauden - jos saavat hotelliini sahkot. Oli aika kokemus tulla kahdeksan tunnin reissulta hotelliin ja havaita huone helvetillisen kuumaksi eika tuuletin toiminut, eika tullut valoja, eika moskiittokarkoitin toiminut. Valuttuani tunnin verran hikea niin, etten ollut oikein varma, olinko jo ollut suihkussa vai en, sain tarpeekseni ja hilpaisin iltapalalle ja jumituin nyt koneen viereen nurkan taakse hotellistani. Jokohan siella olisi sahkot?

Huomiseksi on varattuna taas junakivaa yhdeksitoista tunniksi Ernakulumista Bangaloreen ja sitten alankin siirtya jo pohjoista kohti, kolme viikkoa aikaa saada tuntumaa vaikkapa Kalkuttaan, Varanasiin... Aika sekava suunnitelma toistaiseksi.

Netlibris-seminaari Virtaa!

Netlibriksen tuutoreita ympäri Suomenmaan kokoontui Virtaa! -seminaariin lauantaina 7.2. Espoossa.

Tuutorit kuuntelivat kiinnostuneena

... Tiina Vallon KUMUKI-vinkkausta...

ja Antti Kaipaisen kumukitunnelmointia kynttilänvalossa ...

Kirjailija Arto Kivimäki esitteli tarumaista antiikkia

... ja sarjakuvatyöpajassa oli kivaa!
Top secret? Jotain jää aina seminaarissa kuvaamatta! Ohjelmassa oli myös Slämärit-opettajien ja -runovalmentajien työpaja, Opettajien ideakirppis ja Outi Mäenpään Luovuutta luokkahuoneisiin -esitys, joista saimme virtaa!

Ymmerstan koulukirjaston maskotti seurasi seminaaria kiinnostuneena

Iltaohjelmana oli Ryhmäteatterin vaikuttava teatteriesitys Päällystakki.

Iloisin mielin kirjatietokannan päivitystalkoissa

Netlibriksen kirjatarjottimien päivitys sujui mukavasti...

Ahersimme sivustojen kimpussa Sellon kirjastossa Espoossa

Netlibriksen tuutorit ja kirjastoväki päättivät jatkossakin tehdä yhteistyötä yhtä iloisin mielin!

Runon lumoissa

Espoon uudet Netlibris-tuutorit kouluttautuivat joulun alla innolla


Koulutuksen jälkeen vietettiin kirjastoväen ja Netlibris-tutoreiden pikkujoulua, jossa runoilijat Outi-Illuusia Parviainen ja Jani Nieminen lukivat runojaan.
Illan huipennuksena Päivi pääsi Janin kanssa kaverikuvaan!