Eteläkarjalaiset Netlibris-tuutorit aloittelivat syksyn toimintaa 14.9. järjestetyssä kirjallisuusillassa Lappeenrannan Skinnarilanhovissa. Illan teemoina olivat Slämärit ja paikallisesti tuotettu yläkoulujen lukudiplomi.
Illan aluksi pidettiin kirjamaistiaiset lukudiplomikirjoista. Sen jälkeen näyttämötaiteen läänintaiteilija Minna Pirilä-Martti ohjasi opettajia tuottamaan pieniä runotekstejä viiden hengen ryhmissä (aiheina flyygeli, syksy ja urheilu...). Teksteistä myös tehtiin slämärityylin esitykset ja annettiin pisteitä, arvioita ja kehittämisehdotuksia toisten ryhmien tuotoksille. Näin opettajat tutustuivat työmuotoon ja saivat tuntumaa oppilaan roolista.
Illan aikana kerättiin tietoja Netlibris-verkkokeskusteluihin haluavista ryhmistä ja alettiin sopia keskustelukumppaneista. Nyt näyttää siltä, että ryhmiä syntyisi jopa toistakymmentä!
Tilaisuudessa oli mukana kolmisenkymmentä Netlibriksestä ja/tai kirjallisuuden opetuksesta kiinnostunutta opettajaa.
4 kommenttia:
Kuulostaapa kahehdittavan hienolta! Kuka teillä muuten nämä lystit, kirjallisuusillat ym. maksaa? Onko ne kulut budjetoitu sivistystoimen menoihin vai kuinka?
Kun kokeilette näitä slämäri-juttuja kouluissanne, olisi mukavaa lukea kokemuksistanne.
Kulut maksettiin Netlibris-virtuaalikoulurahoilla, joita meillä vielä on jäljellä. Tämä on varmaan OPH:lle hakemuksessa esitettyä "hankkeen levittämistä". Tilaisuus oli avoin eli mukana oli sekä mukana Netlibris-toiminnassa olevia opettajia että kirjallisuuden opettamisesta kiinnostuneita kollegoita. Kuluja tuli lähinnä tilavuokrasta ja iltapalasta, sillä ainakin täällä läänintaiteilijat eivät ota matkakuluja kummempia palkkioita. Ai niin, sponsorointiapua saimme myös paikalliselta kirjakauppiaalta!
Hieno juttu tuo Etelä-Karjalan kirjallisuusilta. Itse olen kokeillut slämäreitä vaatimattomasti, mutta tulokset eivät mielestäni olleet hassumpia.
Tein slämärit Viikaisten koulussa Uudessakaupungissa ysiluokan ilmaisutaidon tunneilla aika paljon elokuisen opettajan innoittamana, mutta hiukan oikoen. ITA-ryhmän runot ovat mielestäni julkaisukelpoisia tässä yhteydessä. Sen sijaan normaaliluokassa juttu ei toiminut, runoista tuli lähinnä sisäpiirin vitsejä. Aina ei voi onnistua! Tässä lyhyt slämäri-projektin kuvaus:
1. Keräsimme tauluun tunteita (rakkaus, kaipaus,ilo...)
2. Jokainen valitsi itselleen läheiseksi kokemansa tunteen.
3. Pyysin heitä kirjoittamaan minuutin aikana niin monta sanaa kuin keksivät antamani ohjeen perusteella.
4. Ohjeet olivat tyyppiä: Jos se tunne olisi väri, mikä väri se olisi, mikä maku, mikä esine, mikä ääni...
5. Kolmen hengen ryhmissä valittiin jokaisen sanoista jotakin mukaan runoon. Yhteisiä runoja oppilaat muokkasivat myös yksin.Tunnin lopuksi runot palautettiin minulle.
6. Kirjoitin runot sattumanvaraisessa järjestyksessä puhtaaksi ja seuraavalla tunnilla oppilaat jaettiin kahteen ryhmään, kumpikin ryhmä sai 5-6- runoa, joista rakennettiin esitys.
7. Runot esitettiin toiselle ryhmälle. Innostusta tuntui löytyvän myös laajemmalle yleisölle esiintymiseen.
Tässä ryhmän aikaansaamat runot iltojenne iloksi tai lohdun sanoiksi:
Tähän auttaa vain suklaa
ja oma tyyny,
jota voi rutistaa.
Peittoon käärittynä
voi kuunnella
kun aallot pauhaaavat myrskytessä
Vain kynttilä valaisee aaltojen vaahtopäät.
Maistuu sitruunalta
ääni huudolta
maapallon keskikohdalta
tulta, kiveä ja
hajuvettä
Minusta tuntuu kuin käteni olisivat tulessapoltetut,
kun lautasellani
nieltäväksi tarkoitettuna
uhosi maksalaatikko rusinasilmineen
kylmänä ja jähmeänä kuin jää
Tämä pelko on
suden ulvonta tai kummituksen kohtaaminen
Sitä ei halua tuntea koskaan
Aurinko nousee meren takaa
pehmeä tuuli tuo meren tuoksun
mukanaan
Pelko on kuin väkevä sitruuna
sitruuna
joka on kuin seisoisi yksin
tyhjässä, pimeässä huoneessa
jossa kuuluisi vain
tuulen huminaa
ja haisisi tunkkainen
kellari
Sä maistut raa’alta viinalta
sydämeni kylmä kivi
sinun kädessäsi
korppikotkat
tuhoavat kätemme
Ammoniakkia kuun loistossa
Ole hyvä,
rakkaani
Se maistuu suklaalata ja mansikalta
Se tuoksuu ruusulta
Se on pehmeä kuin sametti.
Se kuulostaa mereltä ja metsältä
Se näyttää auringonlaskulta
rakkaus
Pelko on kuin jää, tyhjyys
tuulen humina
Koskaan ei tiedä, mitä edestään löytää
Puukko kädessä heiluva mies?
Tyhjyyttä ja pimeyttä täynnä
tumma yö
Maistuu makealta,
ihanalta
ällöttävän ihanalta
hattaralta
Se on kaunista ja pehmeää.
Se soi kuin kaunis biisi
kauniit sanat
Se on lämmin kuin kesäiltainen
auringonlasku
Mansikka on hyvää,
kun sen suklaaseen dippaa
Sen alassaamiseksi tarvitaan
pari sampanjatippaa.
Mies sängyssä vain löhöilee
ja tuulen huminaa kuuntelee.
Pienen viinahuikan pullosta ottaa
ja ennen auringonnousua jo maahan
tipahtaa
Hieno juttu tuo Etelä-Karjalan kirjallisuusilta. Itse olen kokeillut slämäreitä vaatimattomasti, mutta tulokset eivät mielestäni olleet hassumpia.
Tein slämärit Viikaisten koulussa Uudessakaupungissa ysiluokan ilmaisutaidon tunneilla aika paljon elokuisen opettajan innoittamana, mutta hiukan oikoen. ITA-ryhmän runot ovat mielestäni julkaisukelpoisia tässä yhteydessä. Sen sijaan normaaliluokassa juttu ei toiminut, runoista tuli lähinnä sisäpiirin vitsejä. Aina ei voi onnistua! Tässä lyhyt slämäri-projektin kuvaus:
1. Keräsimme tauluun tunteita (rakkaus, kaipaus,ilo...)
2. Jokainen valitsi itselleen läheiseksi kokemansa tunteen.
3. Pyysin heitä kirjoittamaan minuutin aikana niin monta sanaa kuin keksivät antamani ohjeen perusteella.
4. Ohjeet olivat tyyppiä: Jos se tunne olisi väri, mikä väri se olisi, mikä maku, mikä esine, mikä ääni...
5. Kolmen hengen ryhmissä valittiin jokaisen sanoista jotakin mukaan runoon. Yhteisiä runoja oppilaat muokkasivat myös yksin.Tunnin lopuksi runot palautettiin minulle.
6. Kirjoitin runot sattumanvaraisessa järjestyksessä puhtaaksi ja seuraavalla tunnilla oppilaat jaettiin kahteen ryhmään, kumpikin ryhmä sai 5-6- runoa, joista rakennettiin esitys.
7. Runot esitettiin toiselle ryhmälle. Innostusta tuntui löytyvän myös laajemmalle yleisölle esiintymiseen.
Tässä ryhmän aikaansaamat runot iltojenne iloksi tai lohdun sanoiksi:
Tähän auttaa vain suklaa
ja oma tyyny,
jota voi rutistaa.
Peittoon käärittynä
voi kuunnella
kun aallot pauhaaavat myrskytessä
Vain kynttilä valaisee aaltojen vaahtopäät.
Maistuu sitruunalta
ääni huudolta
maapallon keskikohdalta
tulta, kiveä ja
hajuvettä
Minusta tuntuu kuin käteni olisivat tulessapoltetut,
kun lautasellani
nieltäväksi tarkoitettuna
uhosi maksalaatikko rusinasilmineen
kylmänä ja jähmeänä kuin jää
Tämä pelko on
suden ulvonta tai kummituksen kohtaaminen
Sitä ei halua tuntea koskaan
Aurinko nousee meren takaa
pehmeä tuuli tuo meren tuoksun
mukanaan
Pelko on kuin väkevä sitruuna
sitruuna
joka on kuin seisoisi yksin
tyhjässä, pimeässä huoneessa
jossa kuuluisi vain
tuulen huminaa
ja haisisi tunkkainen
kellari
Sä maistut raa’alta viinalta
sydämeni kylmä kivi
sinun kädessäsi
korppikotkat
tuhoavat kätemme
Ammoniakkia kuun loistossa
Ole hyvä,
rakkaani
Se maistuu suklaalata ja mansikalta
Se tuoksuu ruusulta
Se on pehmeä kuin sametti.
Se kuulostaa mereltä ja metsältä
Se näyttää auringonlaskulta
rakkaus
Pelko on kuin jää, tyhjyys
tuulen humina
Koskaan ei tiedä, mitä edestään löytää
Puukko kädessä heiluva mies?
Tyhjyyttä ja pimeyttä täynnä
tumma yö
Maistuu makealta,
ihanalta
ällöttävän ihanalta
hattaralta
Se on kaunista ja pehmeää.
Se soi kuin kaunis biisi
kauniit sanat
Se on lämmin kuin kesäiltainen
auringonlasku
Mansikka on hyvää,
kun sen suklaaseen dippaa
Sen alassaamiseksi tarvitaan
pari sampanjatippaa.
Mies sängyssä vain löhöilee
ja tuulen huminaa kuuntelee.
Pienen viinahuikan pullosta ottaa
ja ennen auringonnousua jo maahan
tipahtaa
Lähetä kommentti