sunnuntai 19. elokuuta 2007

Kirjakeskustelun aloitus

Ensimmäinen kouluviikko on jo takana ja Netlibriksen Heinolan seminaarista on kulunut viikko. Tänä iltana päätin syöksyä seikkailun ja blogien verkkoon.

Perustin Liitupölyä-kirjalle uuden blogin keskustelua varten. Mitenköhän selviän kaikesta tarpeellisesta? Miten muut pääsevät mukaan keskusteluun? Minun pitää varmaan kutsua heidät osallistumaan!
Pitäkää peukkuja kokeiluilleni!

6 kommenttia:

Pia kirjoitti...

Kiva, että laitoit Liitupölyn linkiksi tähän blogiin, jotta sen löytää helposti. Anne R. lupasi tehdä Lemmikkikaupan tytöt-blogin.

Arja K kirjoitti...

Kiitos, että olette olleet näin aktiivisia! Yritän roikkua mukana. Minulta jäivät blogit Heinolassa vähän pimentoon, kun Jacob ja Slämärit veivät mukanaan. Niinpä opettelen, ja tulen perässä tässä asiassa.

lerppu kirjoitti...

Tuota minun "vahingossa" luomaani toista netlibris-blogia voisi kaiketi käyttää Lemmikkikaupan tyttöihin, mutta sitä tuskin pääsee Anne R. hallinnoimaan. Itse en voi lupautua sitä tekemään, kun on vielä vähän hakusessa nämä hommat... Olisi pitänyt olla vain tunnollinen oppilas ja käydä läpi se Rongaksen opetus Heinolassa.

Laura kirjoitti...

Kiitos, Anne, blogikutsut ovat tulleet perille. Huomaan, että tämä blogielämä on ihan oma maailmansa ja vaatii ihan oman tutustumisensa. Taas uudet tunnukset, jotka pitäisi muistaa ;-)

Lemmikkikaupan tytöt luettuna ja liitupöly tekee nyt koulun alkaessa pikemminkin unihiekan virkaa: eivät tahdo silmät pysyä auki, niin ottaa voimille kokonaisvaltainen opettajantyö. Kirja sinänsä ei toki uneta.

Satu M kirjoitti...

Jee,
minäkin olen jo päätynyt tänne asti. Kiitos, Anne H!

Päivim kirjoitti...

Liitupölyä hurmasi minut täysin. Otin kopiot tuolilla keikkuvan pojan tapauksesta kollegalleni: miten voivatkaan oppilaat olla samanlaisia ympäri maailman! Koin syvää sielujen sympatiaa kirjoittajan kanssa: tuttua on ikuinen epävarmuus siitä, onko ollut tarpeeksi kiinnostava tai innostava opettaja, siis edes riittävän hyvä. Syyllisyyttä kokee jopa onnistuessaan: saisikohan olla näin hauskaa? McCourtin humoristinen tyyli oli aivan pistämätön, paikoin nauroin ääneen: hän tavoittaa ihmeellisesti tilannekomiikan, jota opettajan työssä vilajaa!